Lamigras Black Pride Panther
|
Luonne
Luonteeltaan Amor on kova, tasapainoinen, avoin, rohkea, hellyydenkipeä... Täydellinen paketti siis? Koulutus tuo haastetta, koska koira on huono kestämään toistoja, mutta kuitenkin niin kekseliäs, että osaa itse tarjota ratkaisuksi erilaista käytöstä ja jaksaa aina innostua temppujen opettelemisesta.
Vaikka sitä ei tiedettykkään vielä helmikuussa 2004 kun kotiinpäin Ruotsista ajeltiin koiranpentu sylissä, niin Amorista on kasvanut tasapainoinen ja äärettömän rakas harrastuskaveri ja sohvachamppiooni jota eivät uudet tilanteet pistä hämilleen. Se ei hätkähdä lomareissusta jonka aikana käydään vaikka missä, eikä sen maailmaa kaada uudet ihmiset ja ympäristöt yleensäkään. Oletettuakin rohkeampi, miellyttävämpi ja myös ärsyttävämpi kaveri.
Tämä pienisuuri äijä on täyttänyt elämäni tyhjät kohdat suurella persoonallaan ja suuremmalla sydämellään. Ensimmäinen ikioma koira, se tärkein kaikista. Halusin koiran, joka lukee ajatukseni ja jonka kanssa ei tarvita sanoja, ja sellaisen olen saanut. Amor on kaikkea sitä mitä voin vain koiralta toivoa..
Amorin kanssa on ollut ja on vieläkin vaikeutensa, sitä ei voi kieltää. Amor on toisinaan turhauttavankin itsepäinen ja kova, ja esimerkiksi hihnaräyhääminen on todella rasittava käytösongelma josta ei olla päästy eroon, vaikka useamman ihmisen neuvoilla on kaikenlaista yritetty. Lopulta on tultu siihen tulokseen että Amorilla on iso ego ja suuri asenneongelma. Amor on arkielämässä hiljainen ja helppo koira, se ei turhia räksytä ovikellolle tai muille äänille. Se aukaisee suutaan vasta kun on ihan pakko (esim. kun joku ihana ihminen tulee kotiin niin pitää kiljua onnesta!) ja silloinkin yleensä lopettaa pyynnöstä. Amor on nopeaoppinen ja jos sen saa motivoitua niin se tekee lähes mitä vain. Amor osaakin yli 50 temppua.
Kun ikää on alkanut karttua, on Amor alkanut vähän pehmetä luonteeltaan. Se nuoleskelee ihmisiä hoitaen (ei alistuvalla tavalla) ja tahtoo usein syliin. Sisällä ollessa se tykkää makoilla lähelläni, ja tarkkailla tekemisiäni. Kuitenkaan se ei ole sellainen nilkkakoira joka seuraa aina ja kaikkialle. Amorin tyyli on katsella liikkumisiani kauempaa ja harkita, että kannattaako nyt lähteä perään - jos se omistaja vaikka tulisikin aivan kohta takaisin ja olisin kävellytkin ihan turhaan eestaas. Siinä on jotain perää, kun luin käppänäpalstalta aikoinaan, että kääpiösnautseri vain paranee vanhetessaan. Huomaan nykyään sen, että Amorissa on alkanut näkyä iän tuomaa rauhallisuutta. Rutiininomaiset iltahepulit ovat jääneet harvemmalle ja kulmakarvoihin on tullut valkoisia karvoja. Illalla se ryömii peiton alle nukkumaan. Ei se nykyään myöskään niin usein riemastu juoksentelemaan hepulin vallassa eestaas kesken päivää ilman syytä. Mutta toisaalta tuntuu että Amor on nyt parhaassa iässä, se on charmikas herrasmies ja kuitenkin välillä vekkuli pikkupoika vailla huolenhäivääkään (tai aivoja..).
Paljon on tehty että ollaan Amorin kanssa nykypäivään päästy ja toivon että näitä unohtumattomia hetkiä on edessäpäin vielä lukemattomia ja taas lukemattomia. Amor on ensimmäinen oma koirani ja maailman paras ystäväni. Kiitokset Anne-Marielle maailman parhaasta koirasta! Tack Anne-Marie för världens bästa hund och vän! :-) Amor really is one dream that came true!
"Koira joka on helposti koulutettava, toisin sanoen oppivainen, ei yleensä ole luonteeltaan kova. Kova koira ei muista miellyttäviä saati epämiellyttäviä asioita tai kokemuksiaan. Se tarvitsee pehmeämpään koiraan verrattuna paljon enemmän toistoja saavuttaakseen tekemisestä onnistuneita mielikuvia ja pysyviä muutoksia käytökseensä. Toisaalta kovan koiran koulutuksen etuna on se, ettei se jää muistelemaan kolhujaan..."- Salme Mujunen
Pennusta aikuiseksi
Pentuna Amor oli suhteellisen pehmeä ja nopeasti oppiva. Se oli myös helppo pentu, hihnaan se tottui silmänräpäyksessä, yhtään kenkää tai sähköjohtoa ei sen vuoksi tarvinut paikkailla ja uusia asioita se meni aina hetken mietittyään tutkimaan häntä heiluen. Sen korvat kyllä kuulivat mitä tahtoivat, mutta monet käskyt Amor oppi lähes huomaamatta ja niin nopeasti että yllätyin täysin. Amorin mielestä maailma olisi parempi paikka ilman toisia koiria tai muita eläimiä - oma perhe ja siihen kuuluvat karvapäälliset olivat vain kivoja. Amor leikki siskoni Urho-yorkin kanssa päivä päivältä rohkeammin ja kerran pari jopa puolivahingossa nukahtivat samaan koppaan (mikä yllätti, koska monesti nämä nuoret pojat eivät yltäneet samalle aaltopituudelle ja haastoivat toisiaan..). Murkkuiässä Amor oli suorastaan kamala. Se pissasi joka paikkaan ja huusi toisille koirille, ei totellut mitään ja testasi minua useasti, samalla yrittäen nousta korkeammalle meidän "laumassa". Amor ei taatusti ollut eikä ole vieläkään mikään paras vaihtoehto ensimmäiseksi omaksi koiraksi, mutta ei niin paljoa pahaa ettei jotain hyvääkin. Esimerkiksi Amor on todella hyvä ystävä, se tykkää liikkumisesta vähintään yhtä paljon kuin minäkin ja se on sopiva kaveri mukaan otettavaksi. Se on anteeksiantavainen virheilleni ja jaksaa aina kuunnella vuodatuksiani kuluneesta koulupäivästä. Siskoni mukaan Amorilla on lehmän hermot. Sillä on vakaa luonne ja se ei tunnu pelkäävän mitään. Monesti on sanottu myös, että "Tuo antaisi sinun varmaan vääntää itsensä vaikka umpisolmuun". Sellainen se on. Kaiken kaikkiaan A:sta on kehittynyt mahtava koira, jonka kanssa on ilo elää. On kannattanut uhrata joitakin asioita koiran eteen!
Tiesitkö tätä?
¬ Amor sai nimensä Siiri Nordinin kappaleen mukaan ( sanat ).¬ Amorin oikean takajalan polvesta katkesi ristiside koiran ollessa puolivuotias.
¬ Amor syö Hill's s/d -ruokaa virtsakivien vuoksi, kaikki muu (sis. puruluutkin) on kielletty.
¬ Amor rakasti syödä porkkanaa, vesimelonia, klementtiinejä, herneitä..
¬ Amorin lempilelu on Rita-niminen huskypehmolelu.
Ja kun olen allapäin, sinä olet piristämässä minua. Sinä tulet paikalle,
kun kaipaan ystävää. Olet olkapää, jonka olen aina tuntenut.
(Kelly Osbourne - More than life itself)
